ETUSIVULLE

ReiluMedia 
+ toimii maahanmuuttajien tasa-arvon puolesta mediassa

Haluamme lisää
+ reilusti tehtyjä uutisia ja reportaaseja maahanmuuttajista
+ näkyvyyttä maahanmuuttajille median kaikenlaisissa jutuissa
+ työtä uussuomalaisille journalisteille

Ota yhteyttä:
+ reilumedia@kaapeli.fi

© Tekijät

Mediapäivien paneelin kylmää antia:
Maahanmuuttaja kelpaa toimittajaksi, mutta …


Helsinki (03.04.2009 – Aapo Parviainen) Ei löytynyt paneelin puheenvuoroista pussillista uusia keinoja maahanmuuttajien saamiseksi tekemään suomalaista journalismia. Enemmänkin löytyi säkillinen vanhoja kysymyksiä. Monen kertomana todettiin, että ankaran kova kielitaidon vaatimus pitää maahanmuuttajat poissa toimittajan töistä.

Ylen tv-uutisten toimittaja Marja Manninen käänsi asian sopivasti päälaelleen kuvatessaan suomalaisen median tämänhetkistä Venäjä-uutisointia: ”Sitä leimaa hämmennys ja juttuja tehdään ohuella pohjalla, koska toimitaan kielipuolina ja kulttuurin tuntemus ontuu.” Suomalaisille puolestaan ei olemassa kuin huonoja uutisia Venäjästä: ”Ensin päivitellään rajan rekkajonoja, sitten voivotellaan kun ne loppuvat.”

Ennalta arvaten Yleisradion kohdalle asetettiin odotuksia täyttää suomalaisen median monikulttuurinen tyhjiö. Vuosi sitten päättynyttä Basaariohjelmaa paimentanut Marita Rainbird harmitteli päätöksen takia syntynyttä osaamisen menetystä. Rainbirdin mielestä laadukkaan monikulttuurisen ohjelmiston tuottaminen vaatii erityisosaamista ja ”kulttuuriälyä”, joka ei synny tyhjästä. Hän peräsikin Yleltä ohjelmapoliittista yhteiskuntavastuuta ja panostusta erityiseen yksikköön (diversity unit), joka hallinnoisi monikulttuurisuutta Ylessä.

Ylen kehitysjohtaja Ismo Silvo vastasi, että ohjelmia tuottaville osaamiskeskuksille ja –kanaville asetetuista kahdesta päätavoitteesta toinen nimenomaan koskee monikulttuurisuuden toteuttamista ohjelmissa. Hän myös piti parempana sitä, että monikulttuurisuus hajautetaan koko ohjelmatuotantoon se sijaan, että sitä hallinnoitaisiin keskitetysti. 

Silvo painotti, että monikulttuurisuuden toteuttamisessa ei ole enää kysymys poliittisesta tahdosta, vaan aikeiden muuttamisesta teoiksi. ”Maahanmuuttajia koskevissa ohjelmissa pitää myös olla riskinottoa, ettei vain tehdä kuivia asiaohjelmia heidän työllisyydestään”, Silvo kuvasi Ylen tahtotilaa.

Tutkija Mari Maasilta Tampereen yliopistosta kertasi sen, kuinka tärkeää maahanmuuttajien kotoutumiselle ovat realistiset samastumiskohteet mediassa. Kun televisiosarjassa esiintyy oman kulttuuripiiriin lukeutuva ihminen, se vahvistaa samalla kuulumista yhteiskuntaan.

Samalla hän pahoitteli sitä, että yliopiston journalistikoulutuksen on käynyt läpi vasta yksi maahanmuuttajanuori. Median on tietysti vaikea palkata maahanmuuttajajournalistia, jos sellaisia ei ole tarjolla.

Kimmo Pietinen Helsingin Sanomista kertoi työnantajan näkökulmasta, että maahanmuuttajat eivät ole rekrytoinneissa missään erityisasemassa. Samalla hän myös ihmetteli, ettei päättyneessä kesätoimittajahaussa ollut yhtään maahanmuuttajan hakemusta.

Useammassakin puheenvuorossa nostettiin esille kielitaitokysymys. Tekijät ihmettelevät, miksi kielitaito kelpaa vain yhteen suuntaan eli vieraan kielen täydellistä hallintaa arvostetaan, mutta vain täydellisen suomen hallinnan lisänä. Työnantajat puolestaan eivät ole valmiita joustamaan kielitaitovaatimuksistaan.

Kielitaitovaatimuksen osalle sopisikin Marja Mannisen tiivistys suomalaisen median Venäjä-uutisoinnista: ”Vasta uusi toimittajasukupolvi voi muuttaa tämän tilanteen ja se on haaste mediataloille.”

© Aapo Parviainen

ETUSIVULLE