Pasilan paneelin antia:
Lupaukset työllistää uussuomalaisia journalisteja jäivät vähäisiksi

Helsinki (26.09.2009 / päivitetty 29.09.2009 – Aapo Parviainen*) Suomalaisen median oma sisäsiittoinen konservatiivisuus ja puheen väärä aksentti pitää maahanmuuttajat poissa toimituksista. Siinä tiivistettynä Maahanmuuttajat mediassa –seminaarin paneelikeskustelun sisältö perjantaina Pasilassa. Keskustelussa pahoiteltiin sitä, että Suomessa keskustellaan tänä päivänä samoista asioista kuin Ruotsissa noin 40 vuotta sitten.

Paneelissa alustivat Ylen uutistoiminnan vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen, aikakauslehti Annan toimitussihteeri Ulla Janhonen, Sanoma Lehtimedian kehityspäällikkö Antti Rinkinen ja Ylen venäjänkielisten uutisten toimittaja Levan Tvaltvadze.

Jääskeläinen kertoi Ylen uutisiin palkatun viime kesänä neljä kesätoimittajaa, joilla oli väljästi ajatellen maahanmuuttajatausta. Heistä kaksi on töissä edelleenkin. Rekrytointi oli tietoinen, koska Ylessä on meneillään voimakas panostus saada töihin uussuomalaisia. Jääskeläinen myönsi, että joukko on vielä pieni suhteessa satojen henkilöiden kokoiseen toimitukseen, mutta jostain on aloitettava.

Uutissisällön osalta Ylessä on myös vielä paljon kehitettävää, sillä tällä hetkellä uutiset tahtovat olla perin kaavamaisia sisällönkin suhteen. Jääskeläinen pahoitteli myös sitä, että venäjänkielisten tv-uutisten aloittamista joudutaan taas lykkäämään taloustilanteen vuoksi, nyt vuoteen 2011.

Ulla Janhonen oli tyytyväinen siihen, että Annan maahanmuuttaja-aiheiset jutut saavat paljon myönteistä palautetta ja ne ovat luettuja. Ainuttakaan juttua ei ole kuitenkaan kirjoittanut uussuomalainen journalisti, sillä heitä ei ole ollut töissä Annassa yhtä ainutta. ”Otettaisiin, mutta ei ole ollut tarjokkaita”, valitteli Janhonen.  Maahanmuuttajan kirjoittama juttu olisi silti lehteen tervetullut. Lukijapalautteeseen viitaten hän valoi uskoa siihen, että naisista alkaa muutos myös maahanmuuttajia koskevassa journalismissa.

Antti Rinkinen kertoi omassa avauspuheenvuorossaan, että uussuomalaisia journalisteja ei ole ollut tarjolla myöskään heidän sanomalehtiinsä. Tällä hetkellä yhdessä lehdessä on maahanmuuttaja avustajana nuorten sivuilla. Rinkinen arveli, että tilanne voi parantua nykyisen toimittajakunnan siirtyessä eläkkeelle.

Journalismin sisällön ja työtapojen osalta Rinkinen ripitti suomalaista mediaa konservatiiviseksi: ”Kesätoimittajien suurin haaste on ensi alkuun sopeutua olemassa olevaan työkulttuuriin!” Silloin on vaikea saada uudistuksia aikaan tai etsiä tuoreita näkökulmia.

Paneelin ainoa uussuomalainen, Levan Tvaltvadze nosti voimakkaasti esiin kielitaitokysymyksen. Hän ei hyväksynyt täydellistä kielenhallintaa selitykseksi sille, että toimittajaksi ei pääse. Tvaldvadze kysyi myös, miksi monikulttuurisuus ei mene perille? Ja vastasi itse: ”Suomalaiset toimittajat eivät vie sitä eteenpäin. Siksi etenkin isoissa välineissä tarvitaan uussuomalaisia journalisteja. Muuten aito monikulttuurisuus pysyy suomalaisille vieraana asiana.”

Keskustelun aikana suomen taidon hallinnan vaatimuksia ihmeteltiin useammassakin puheenvuorossa. Kukaan panelisteista ei kuitenkaan näihin ihmettelyihin reagoinut. Todettiin myös, että tässä paneelissa keskustellaan samoista asioista kuin Ruotsissa 70-luvulla. Siellä sentään on annettu ja annetaan yhä puhujan aksentin kuulua radiossa. On vain tahtokysymys, että näin olisi myös Suomessa.

Eilina Gusatinsky peräsikin tässä asiassa Yleltä nykyistä suurempaa vastuuta: ”Odotan Ylen näyttävän, että kaikki eivät puhu täydellistä suomea. Se on tehtävä! Kymmenen vuotta olen kulkenut näissä seminaareissa. Sanoissa on edistytty, valitettavasti ei teoissa.” Tähän ei valitettavasti saatu vastausta Ylen edustajalta.

Yleisöstä nostettiin esille myös median tapa omaksua maahanmuuttoon liittyvässä uutisoinnissa asenneneutraalia käsitteistöä. Kysyttiin, että puhutaanko silloin samasta asiasta, jos tiettyä kirjoitusta kuvataan maahanmuuttovastaiseksi tai maahanmuuttokriittiseksi.

Todettiin myös, että suomalaisviestimissä ei tunnuta päästävän irti tavasta kertoa maahanmuuttajista vain kielteisissä yhteyksissä. Selviytymistarinankin taustalla on vaikkapa se, kuinka uussuomalainen selviää vuokra-asuntomarkkinoilla.

Puheenvuoroja oli paljon ja aiheet polveilivat. Paneeleille niin tyypillisesti yhdestäkään teemasta ei ehditty käydä keskustelua paneelin ja yleisön kesken. Näin esimerkiksi kysymykset kielitaidon korostamisesta, uutissisällöistä ja konservatiivisista toimintatavoista jäivät vain mielipiteen esittämisen asteelle. Valitettavasti, sillä keskustelulle olisi ollut paljon tilaa.

*Aapo Parviainen on Journalistiliiton uussuomalaisten journalistien asemaa pohtivan työryhmän jäsen

© Aapo Parviainen

ETUSIVULLE