Maahanmuuttajien merkitys katsojina, kuulijoina ja lukijoina kasvaa. Toimituksiin ulkomaalaisella taustalla on vielä melkein mahdoton päästä.

Journalisti (12.2.2009 - Linus Atarah) Työssäkäyvä uussuomalainen journalisti on harvinainen olento. Syynä ei ole ammattitaitoisten ja koulutettujen maahanmuuttajien puute. Ulkomaalaistaustaisille vain ei tunnu riittävän töitä suomalaisessa mediassa.

Ghadi Boustani on poikkeustapaus. Hän on työskennellyt Yleisradiolle kohta kymmenen vuotta, freelancerina tietenkin, vailla vakinaista sopimusta. Suurin osa uussuomalaisista journalisteista on freelancereita, koska vakituista työtä ei saa, ja useimmat kroonisesti alityöllistettyinä joutuvat tekemään käännös-, opetus- ja muita töitä henkensä pitimiksi.

Boustani on viihtynyt freelancerina. ”En ole koskaan hakenutkaan vakinaista paikkaa, ehkä juuri siksi että sen saaminen on niin vaikeaa. Vapaus ja haasteet myös sopivat luonteelleni paremmin.”

Moni maahan muuttanut toimittaja ajattelee ryhtyvänsä oman maansa median Suomen-kirjeenvaihtajaksi, mutta joutuu pettymään. ”Joulupukista saa jutun läpi kerran kymmenessä vuodessa eikä satunnaisilla Eu-konferensseilla itseään elätä”, Boustani sanoo.
Perheellisellä miehellä ei kuitenkaan ole varaa olla monta päivää ilman töitä. Täytyy pitää monta rautaa tulessa. ”I am like a kokki, in Finnish they say pitää monta liesiä kuumana.”

Libanonissa syntynyt Boustani kävi Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1995 turistiviisumilla. Valmistuttuaan elokuva- ja tv-ohjaajaksi Venäjän valtionyliopistosta Moskovassa, hän tuli Suomeen pidemmän tähtäimen projekti mielessään ja sai aika pian Yleltä töitäkin.

”Sisäänpääsy ei ole helppoa. Kukaan ei soita ja tarjoa töitä, pitää itse olla aktiivinen ja peräänantamaton, mennä vaan uudestaan ja uudestaan ja tarjota ideoitaan”, Boustani sanoo. Mutta ei sekään ole pienessä maassa kovin yksinkertaista. ”Joka toinen suomalainen tuntuu olevan elokuva- tai tv-alalla”, hän naureskelee.
Ylestä löytyi kuitenkin ponnahduslauta, jota nuori maahanmuuttajajournalisti tarvitsi. Yle oli pari vuotta aikaisemmin aloittanut Basaari-ohjelman, joka keskittyi maahanmuuttajien asioihin ja sen värikkäästä tekijäyhteisöstä Boustani löysi itselleen sopivan kolon. Basaarissa hän myös pysyi, freelancerina, kunnes ohjelmasarja vuodenvaihteessa 11 vuoden jälkeen lopetettiin.

Siinä ohessä hän kuvaa Ylen uutisille ja A-studiolle, on tuottanut ja ohjannut Tositarina-dokumentin ja Ykkösdokumentin ja toiminut apulaisohjaajana pakolaisten elämää Suomessa kuvanneessa Poikkeustila-dokumentissa. Teemalla esitettiin vuodenvaihteessa Boustanin yhdessä Markku Värtön kanssa tekemä sarja arabialaisesta kulttuurista, huhtikuussa tulee ulos Boustanin kuvaama Ulkolinja finanssikriisistä.

Yhdessä vaiheessa Boustani yritti toimia myös valokuvaajana, mutta sanoo digitaalikameroiden tuhonneen hänen mahdollisuutensa. ”Nykyään pistetään toimittaja näppäämään kuva tai sitten julkaistaan yleisön kännykkäkuvia ja annetaan palkinnoksi leffalippu”, hän nauraa.

Töitä on ollut vaikea saada hyvinäkin aikoina. Usein esitetty ”täydellisen kielitaidon” vaatimus pitää maahanmuuttajat tehokkaasti poissa suomalaisista toimituksista. Tämä yksipuolistaa myös tiedotusvälineen kuvaa omasta maastaan. Boustani ei puhu täydellistä suomea, mutta on päässyt sisään. Hänestä tämäkin on tahdon asia. ”Jos suomalainen työnantaja haluaa saada uuden näkökulman omaan mediaansa, hän myös löytää siihen keinot.”

Maahanmuuttajajournalisti löytää itsensä helposti Helsingin ghetosta, tekemästä juttuja maahanmuuttaja-asioista. ”Sitä olen tehnyt tarpeeksi”, sanoo Boustani. ”Haluan olla siinä missä olen, Suomessa, suomalaisen kulttuurin ja suomalaisten ajankohtaisten asioiden keskellä, valtavirrassa.”

Radiossa ja televisiossa kielitaidon rooli korostuu, koska katsojan ja kuulijan on ymmärrettävä puhe. Se on myös aikakysymys, äidinkielen puhuja sanoo saman asian usein lyhyemmässä ajassa kuin kielen opetellut. Printtimediassa täydellisen kielitaidon vaatimus on usein tekosyy.

”Mutta syytämmekö me tilanteesta työnantajia, kun meidän pitäisikin katsoa peiliin?” kysyy Boustani. ”Jossain on se puuttuva lenkki suomalaisen median ja maahanmuuttajajournalistien välillä, mutta minä en tiedä missä.”

FAKTA: Uussuomalaisia on yhä enemmän

Suomen väestöstä 2,5 prosenttia on ulkomaan kansalaisia. Koko maan ulkomaalaisista 27,3 prosenttia asuu Helsingissä.

Helsinkiläisistä noin 10 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia eli ulkomaan kansalaisia tai ulkomailla syntyneitä Suomen kansalaisia.

Helsingin suurimmat ulkomaalaistaustaiset kansalaisuusryhmät ovat virolaiset, venäläiset, entisen Neuvostoliiton alueelta tulevat, ruotsalaiset ja somalialaiset.

Ulkomaalaistaustaisten määrä Helsingissä on viisinkertaistunut 20 vuodessa.

Journalistiliiton jäsenistä alle prosentti on muita kuin suomen kansalaisia. Suurimmat ryhmät ovat Ruotsin, Britannian, Saksan ja Yhdysvaltain kansalaiset.

Suuri osa uussuomalaisista journalisteista ei pääse liiton jäseniksi työn puutteen vuoksi.

Journalistiliitossa toimii työryhmä uussuomalaisten journalistien aseman parantamisen puolesta. Työryhmä avaa lähiaikoina verkkosivuston edistämään maahanmuuttaja-asioiden monipuolista käsittelyä mediassa.

Sivustoon kootaan tietoja maahanmuuttajataustaisista journalisteista.
Journalismin päivillä 3.–4. huhtikuuta Helsingissä paneudutaan myös maahanmuuttajien ja median suhteisiin.

© Linus Atarah

ETUSIVULLE